Minä, iskä, täti ja naapuri. Sataa ihan oikeasti kaatamalla. Näin miten pisarat ihan hakkasi asfalttia ja me juostiin puun alle. Ei sateenvarjoa vaan farkkutakki minkä läpi alkoi jo viiden minuutin jälkeen tippua pisaroita niskaan. Ei kiva. Mut sateen jälkeen tuli aurinko ja me mentiin syömään sen jälkeen kun oltiin hypitty tulvivilla kaduilla. Ruoka oli hyvää ja kyllä seurakin ihan muksuu oli! Meitä odotti vain laivan karaoke.
Aina kun mä käyn Virossa niin sataa. Aina. Tää on varmaan joku kirous?
Siivosin viime viikolla ja löyty kyllä melkoinen sadeviitta. Toi jos olis ollu siellä Tallinnassa mukana...
