DON'T BE AFRAID OF THE DARK

Se kauhuleffan jälkeinen tunne, jolloin joka nurkasta tulee joku otus ja pimeydessä liikkuu kaikkea pelottavaa ja edes omassa kodissaan ei uskalla liikkua vilkuilematta ja juoksematta joka paikkaan. Mulle tulee tosta jotenkin mieleen eilisyö, kun oltiin justiinsa iskän kanssa katottu kauhuleffa nimeltä "Älä pelkää pimeää/ Don't be afraid of the dark". Huihui siinä kyllä leffa joka nostatti kyllä mussa pintaan kauhuntunteita. Iskä perus nauro, mutta hui.... Myönnän, että kiljuin ääneen joissain kohdissa! XD

Leffa kertoo Sally-nimisestä tytöstä, joka muutti isänsä ja isän uuden tyttöystävän (jonka kanssa Sally ei tule aluksi niin hyvin toimeen) vanhaan maalaiskartanoon, jolla ei todellakaan ole hyvä historia. Talossa "kummittelee" sellaiset pienet maahiskeijut, jotka tappavat ja himoitsevat lasten hampaita/luita yms. Aina kun otukset ns. vapautetaan niiden on pakko riistää yksi henki ennen kuin ne taas rauhoittuvat odottamaan seuraavia uhreja. Noh, Sally- tyttö tietenkin tutkii kartanoa ja tulee vapauttaneeksi otukset ja siitä alkaa kauheudet. Pahat maahiskeijut ryöstelee kaikkia teräaseita, silpoo vaatteita (ja ihmisiä), lukitsee uhrinsa ovien taakse, kiusaa, kutsuu, hihihöhötttää, näyttää rumaa naamansa ja sitten niillä on sellainen takka, johon ne aina raahaa uhrinsa (esim. talon vanhat asukkaat). Ja siis sinne takkaansa ne nyt sitten sen Sallynkin yrittää saada.

Tästä leffasta ehkä eniten tekee pelottavan ne oliot ja se salaperäinen tunnelma mikä koko ajan myllää talossa. Leffassa on myös verta ja kaikkia ällöyksiä, joita en edes voinut joissain vaiheissa katsoa. Kovat äänet yms. yllätykset saivat mut huutamaan ja huihui. Pahinta tässä on vielä se, että leffa oli K-12. SIIS MITÄ?! Pelkäänkö liikaa/onko liian vilkas mielikuvitus vai pitäiskö ton leffan ikärajaa oikeasti nostaa?

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ