Kellokoski kolmonen 22.-29.7.2013

Ei ees asiaa miettimällä oikein tuu mieleen mitään järkevää mitä voisin kauheammin kertoa tosta leiristä. Jotenkin kun sä oot leirillä/riparilla/pitkään samojen ihmisten kanssa kaukana kotoa niin siinä tulee käytyä niin suuret tunnehyrskynmyrskyt päässä ettei sitä oikein osaa sanoin kuvailla. Tai sitä ei osaa sanoin kuvailla muille koska se tietty tunnelma ja ne hetket on koettu siellä leirillä ja ne tavallaan "jää" sinne (tässä tilanteessa kellokosken vihreän rouvan luo).

Sen mä voin sanoa et oli kyllä melkonen ja suurimmaksi osaksi varsin ihastuttava viikko. Mä opin taas itsestäni uusia puolia tajuamatta ees sitä ja että mitä, sain tungettuu 24 vaahtokarkkii mun suuhun (!!!!!!!!sdbhagsaf best vai best???!!), viimeisen yön valvominen -- 6.30am nukkumaan ja aamu kahdeksalta pirteänä taas tyhmyilemään, kaikki raivohetket ja itkut, keskustelut, trivial pursuit, sulkapallo, pingis, patsas joka esittää talon kuollutta talonmiestä ja joka siis näky suoraan meidän ikkunasta ja se tuijotti hyi hksjaea...., onnistumiset, isostelu, ryhmän vetäminen, laulut, leikit, leiriporukka.. yksinkertaisesti vaan se KOKONAISUUS ♥

"Oli ihan parast ja tosi kivaa kiitti kaikille" - tuli niin monen suusta viimeisenä iltana ja niin mäkin ajattelen.